Näet, kuinka nopeasti AMD Ryzen -prosessorit lentävät hyllyiltä, ei ole vaikea nähdä, että pöytätietokoneiden suorittimet ovat harrastajien suosiossa. Erinomaisen yhden ytimen suorituskyvyn ja 6-, 8-, 12- tai 16-ytimen vaihtoehtojen lisäksi Ryzen 5000 -sarjan prosessorit ovat suorituskyvyltään ylittäneet Intelin. Arvosteluhenkilöstömme ja internetissä olevat henkilöt ovat kritisoineet sitä, joten on vaikea muistaa, milloin AMD on nähnyt niin paljon menestystä prosessorijulkaisuillaan.
AMD on voittanut Intelin suorituskyvyn suhteen aiemmin, mutta aikaisemmat voitot sirujättiä vastaan ovat olleet harvinaisia vuosien aikana. Lisäksi joka kerta, kun Intel näytti huonommilta, se vastasi nopeasti ja tehokkaasti.
Tarina viime kerralla
Siirry aikakoneeseen ja palaa vuoteen 2005, jos haluat nähdä viimeisen kerran, kun AMD löi Intelin perusteellisesti suorituskyvyn suhteen. Uusi kaksiytiminen Athlon 64 X2 onnistui tuolloin vaikuttamaan arvioijiin ja sai Intel Pentium 4:n ja siihen liittyvien Pentium D -prosessorien näyttämään vanhentuneilta.
Tuo AMD Athlon 64 X2 oli seuraaja jo ennestään vaikuttavalle Athlon 64:lle, joka voitti Intelin 64-bittiseen maailmaan, mutta päätyi Pentium 4 Extreme Editionin varjoon. Pentium tarvitsi taivaan korkean kellotaajuuden varastaakseen huomion pois AMD:ltä, mikä näytti halvalta tempulta verrattuna AMD:n innovaatioon. Tämän kaksiytimisen, 64-bittisen hyökkäyksen myötä Intel huomasi pyörittelevänsä renkaitaan lähes vuoden ajan, kunnes sillä oli jotain kilpailukykyistä tarjottavaa.
Suunnitelman toteuttaminen
Intelin Pentium 4:ssä käyttämä Netburst-arkkitehtuuri katsottiin vanhentuneeksi, eikä edes kahden ytimen tekniikan käyttöönotto näissä tuotteissa palauttanut Intelin suoritustasoa. Oli aika jollekin uudelle, ja se johti ydinarkkitehtuurin kehittämiseen.
Ytimen päästäkseen Intel valitsi Pentium III:n ja sen Tualatin-version. Tämän suunnittelun parannukset johtivat Pentium M:ään, mobiilituotteeseen, joka osoittautui nopeaksi mutta myös tehokkaaksi ja jonka ominaisuuksia, kuten SpeedStep, vaihtelivat jännitettä ja kellotaajuutta akun käyttöiän pidentämiseksi.
Tällä hienostuneella kannettavan tietokoneen sirulla oli suuri rooli vuonna 2006, kun Intel tarvitsi jotain tehdäkseen vaikutuksen AMD Athlon 64 X2:sta kuolaaviin harrastajiin. Intel Core -arkkitehtuuri saapui vuoden puolivälissä, ja valtavirran Core 2 Duo -kokoonpano ja harrastajatason Core 2 Extreme -mallit vahvistivat Intelin hallitsevaa asemaa AMD:hen nähden.
Neliytiminen tarjonta liittyi valikoimaan vuoden sisällä, ja Intelin tuotteet olivat selvästi tehokkaampia, nopeampia ja jopa edullisempia kuin mitä AMD pystyi tarjoamaan.
Ydinparannukset
Miten he tekivät sen? Tuolloin Core 2 Duo käytti pienempää 65 nm:n valmistusprosessia verrattuna AMD:n 90 nm:iin. Intel-tuotteessa oli myös enemmän ohjeita kelloa kohden, hieman korkeammat kello- ja väylänopeudet, enemmän L2-välimuistia ja se toimi pienemmällä jännitteellä pienemmällä TDP:llä.
Nämä ominaisuudet vaikuttivat suorituskyvyn parantamiseen. Esimerkiksi näistä siruista tuli tehokkaampia yhdistämällä ohjeet yhteen suoritusta varten Intelin "Macro-Fusion" -ominaisuuden ansiosta.
Lisäksi nämä kaksi ydintä jakoivat L2-välimuistin sen sijaan, että olisivat osoittaneet tiettyä määrää ydintä kohden. Lopuksi kaikki Intelin Pentium M:n virranhallinnasta oppineet opetukset olivat pelissä, mikä lisäsi Core-prosessorien tehokkuutta.
AMD:n kompastukset ja Intelin pitkäjänteinen ajattelu
Intel painosti edelleen AMD:tä siirtymällä 45 nm:n prosessiin, mikä mahdollistaa pienemmän virrankulutuksen ja suuremmat kellotaajuudet. Tämä liike oli osa Intelin "Tick-Tock" -tuotantomallia. Jokainen muutos mikroarkkitehtuurissa nähtiin "rastina". Näitä seurasi "tock", joka oli valmistusprosessin kutiste.
Samalla kun Intel työskenteli taukoamatta saadakseen takaisin paalupaikkansa suorituskykykilpailussa, AMD teki muutamia liiketoimintapäätöksiä, jotka jättivät pysyvän vaikutuksen.
Vuoden 2006 lopulla he ostivat näytönohjainten valmistajan ATI:n silmiä sulavalla 5,4 miljardilla dollarilla. Heidän seuraavan pöytäkoneen prosessorin oli vaikea päästä vastaamaan Intel Core 2 Quad -suorittimeen, ja muut suorituskykyongelmat heikensivät edelleen yrityksen mainetta. Koko ajan Intel teki vaikuttavan paluun.
Rahoituskriisi iski muutamaa vuotta myöhemmin ja asetti siruvalmistajan entistä vaikeampaan asemaan.
AMD:n näyttämiseen tarvittiin Graphics Core Next -näytönohjainkorttien julkaisu vuonna 2012, niiden työ Wii U:lla, Xbox Onella ja PlayStation 4:llä vuonna 2013 ja lopulta Ryzen-prosessorien esittely monta vuotta myöhemmin (2017). olla toipumassa.
Toimijoiden muuttaminen
Tämä tick-tock-pelisuunnitelma teki ihmeitä Intelille, mikä johti vaikuttavien prosessorien sarjaan, joka piti AMD:tä vakavasti noin kymmenen vuoden ajan.
Kun 2016 tuli, Intel muutti asioita prosessi-arkkitehtuuri-optimoinnin kehitysmallilla ja lisäsi strategiaan yhden askeleen. Yritys mainitsi pääasiallisena syynä asioiden muuttamiseen taloudellisen toteutettavuuden, sillä pienempien suulakkeiden valmistaminen voi tulla kalliiksi.
Kuitenkin kutistuminen 7 nm:iin on vaikuttanut merkittävästi siihen, kuinka AMD on saavuttanut Intelin ja saanut vauhtia, joka saa heidät menestymään nykyisessä asemassaan.
Mitä voimme odottaa?
Kun Intel on jäänyt jälkeen viimeisimmissä vertailuissa, Intelin seuraavat liikkeet ovat erittäin kertovia. Tiedämme vain muutaman yksityiskohdan tulevista Rocket Lake -prosessoreista, joissa on täysin uusi arkkitehtuuri, mikä jättää tällä hetkellä myynnissä olevat Skylake-pohjaiset mallit lepäämään.
Nämä Rocket Lake -suorittimet vaikuttavat lievältä päivitykseltä, ja jotkut spekuloivat parantavan suorituskykyä 10–18 prosenttia nykyiseen sukupolveen verrattuna. Houkuttelevampia päivityksiä näihin prosessoreihin kuuluvat PCIe 4.0 -tuki, nopeamman muistin tuki ja uuden Intel Xe -näytönohjaimen integrointi.
Alder Lake eli 12. sukupolven Intel Core, Rocket Laken odotettu jatko, vastaa paremmin sitä, mitä inspiroitunut Intel on tehnyt aiemmin.
Alder Laken odotetaan kutistuvan 10 nm:iin, mikä antaa Intelille hieman enemmän tilaa verrata AMD:tä tehon ja tehokkuuden suhteen. Odotettavissa on enemmän ytimiä ja tukea DDR5-muistille, jonka pitäisi olla yksi vaikuttava julkaisu, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Historian perusteella näyttää siltä, että Intel voi saada takaisin asemansa suorituskyvyn kuninkaana, mutta kuluttajien on oltava kärsivällisiä ennen kuin Rocket Lake ja sitten Alder Lake julkaistaan. Älä tietenkään luota siihen, että AMD:llä (tai Applella) on muutama oma yllätys pitääkseen Intelin takajalkallaan. Jos tämä kilpailu on osoittanut meille jotain, niin se on, että nämä kaksi jatkavat kaupankäyntiä tulevina vuosina.
