Blockchain on hajautettu pääkirja, joka koostuu muuttumattomista tietolohkoista, jotka on ketjutettu yhteen salatun tapahtumahistorian luomiseksi.
Sen toiminnot ovat automaattisesti itsesuoritettavat, muuttumattomat, pysyvät tietueet reaaliaikaisilla tiedoilla, vähentävät raskasta dokumentointia käyttämällä suurta prosessointitehoa ja välttävät inhimillisiä virheitä. Nämä ominaisuudet ovat houkuttelevia kaupalliseen käyttöön, johon liittyy suuri määrä toistuvia ja vastaavia tapahtumia. Lohkoketjupohjaisia ratkaisuja käyttöön ottavien toimialojen määrä kasvaa.
Älykkäiden sopimusten käsitteen aloitti tietojenkäsittelytieteilijä Nick Szabo 1990-luvulla. Hän määritteli älykkään sopimuksen "digitaalisessa muodossa määriteltyjen lupausten joukoksi, mukaan lukien protokollat, jotka osapuolet noudattavat lupauksilla".
Szabo havainnollistaa määritelmäään viittaamalla myyntiautomaattiin: kuluttaja asettaa kolikoita automaattiin (täyttääkseen sopimuksen ehdon); myyntiautomaatti jakaa automaattisesti suklaapatukan (sopimusehtojen mukaisesti).
Tapahtumaa helpottaa ohjelmisto, joka mahdollistaa tulosteen (suklaapatukka) siirron syötteen (oikea maksu) sattuessa. Älykäs sopimus on siksi tietokoneohjelma, jolla on tietyt syötteet ja joka suorittaa joukon ohjeita päästäkseen yhteen monista ennalta määrätyistä tuloksista. Tietokonekoodi määrittelee osapuolten väliset velvoitteet ja se toimii lohkoketjussa.
Älykäs sopimus v. perinteinen luonnollisen kielen sopimus
Sopimukset määrittelevät osapuolten väliset velvoitteet ja huomiot. Sopimusoikeuden oikeudelliset periaatteet ovat vakiintuneet ja niiden soveltaminen on yleistä jokapäiväisessä elämässämme. Ne muodostavat liiketoiminnan perustan. Luonnollisella kielellä kirjoitetut sopimukset voidaan jäljittää keskiajalle – emmekä ole koskaan miettineet vaihtoehtoisia muotoja ennen älykkäiden sopimusten syntyä.
Voivatko älykkäät sopimukset korvata luonnollisen kielen sopimukset, kun tällainen houkuttelevuus syntyy lohkoketjuteknologiasta? Lyhyt vastaus on ei, ei tällä hetkellä. Älykkäät sopimukset käsittelevät vain ohjelmistoon ohjelmoituja ennalta määrättyjä tuloksia. Luonnollisen kielen sopimukset taas antavat tuomioistuimille tilaa tulkita merkitystä ja käyttää harkintaa oikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden ylläpitämiseksi. Joten missä olemme nyt?
Katso kuva suurempana napsauttamalla.
Kuva 1 esittää älykkäiden sopimusten kehittämisen eri vaiheet, joissa luonnollinen kieli voidaan korvata tietokonekoodeilla:
Olemme vaiheessa II ja etenemme.
Älykkäiden sopimusten nousu
Mutta rajoituksista huolimatta älykkäät sopimukset ovat tehokkaita monella tapaa ja niillä on myönteisiä vaikutuksia sopimusten elinkaareen.
Optimaalinen hyöty voidaan saavuttaa vain, jos älykkäät sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia, lakimiesten hyväksymiä, viranomaisten sääntelemiä ja lainsäätäjien tunnustamia. Kuva 2 näyttää aikataulun älykkäiden sopimusten etenemiselle vähiten hyväksytystä nousevasta teknologiasta kiinteäksi osaksi oikeuskäytäntöjä ja valtavirtaa koskevaksi oikeusalaksi.
Katso kuva suurempana napsauttamalla.
Neljä vuotta sitten lakimiehet eivät omaksuneet lohkoketjuteknologiaa kovin innokkaasti. PWC:n 100 suurimmalle asianajotoimistolle tekemä kysely paljasti, että lohkoketjutekniikka ei ollut kiinnostunut/tietoinen ja että se luokiteltiin asianajotoimistojen tutkittavaksi[1]. Tekniikka oli tuolloin vähiten kypsä sovelluksessa muiden digitaalisten teknologioiden, kuten tekoälyn, robottiautomaation ja ennakoivan analytiikan, joukossa.
Nykyinen lainsäädäntö
Vuonna 2019 UK Jurisdiction Taskforce (UKJT) julkaisi älykkäitä sopimuksia koskevan oikeudellisen lausunnon[2]. UKJT on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tukema neuvoa-antava elin, joka koostuu alan asiantuntijoista käytännöistä, sääntelyelimistä ja oikeuslaitoksesta.
Oikeudellinen lausunto väittää, että älykäs sopimus täyttää osapuolten välisen sopimuksen tekemisen lailliset vaatimukset ja sillä voi olla sopimusvoimaa, aivan kuten perinteisemmällä tai luonnollisemman kielen sopimuksella.
Koodiin kirjoitetut oikeudet ja velvollisuudet ovat sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia Englannin sopimuslain mukaisesti. Raportissa todetaan, että common law pystyy vastaamaan johdonmukaisesti ja joustavasti uusiin kaupallisiin mekanismeihin. Tuomarit voivat soveltaa ja sopeutua analogisoimalla olemassa olevia periaatteita uusiin tilanteisiin niiden ilmaantuessa.
